tavoitteena rentous

Heippa kaikki!

Saavuin just tallilta kotiin ja päätin tulla kertomaan teille mitä mulla oli tänään hevosten kanssa ohjelmassa. Lillillä mulla oli koulutunti illalla klo 19 ja Leevin ratsastin sen jälkeen.
Lillin kanssa tehtiin väistöjä, voltteja, ympyrällä suurennusta ja pienennystä sekä tempon vaihteluja. Saatiin lavat hyvin auki ja hevonen rennoksi, jolloin se löysi itseään ja omaa tasapainoaan aika kivasti.

Ajattelin nyt kertoa kuitenkin enemmän Leevistä, jolla tein myös koulutreeniä. Leevin isoin ongelma -ja no samalla vahvuus- on sen mieletön ravi, jossa se rakastaa heitellä etujalkoja ja jyrätä hirveellä paineella. Ongelma tässä on se, että vaikka se ehkä näyttää tosi "mageelta" niin se ei ole ollenkaan töissä, saati liiku kropan läpi rennosti käyttäen itseään. (Koulurata ravi on asia erikseen, mutta puhun nyt siitä ravista mitä se tarjoaa mulle kotona). Nyt siis mulla on ollut suuri projekti saada se joka koulutreenissä ihan rennoksi ilman yhtään painetta ja stressiä. Se vaatii multa TOSI vakaata keskivartalon hallintaa ja painopisteen tiedostamista. Heti jos heilahdan satulassa, Leevi ottaa sen laukannostona tai vetää herneen nenään.

Oon tainnut puhua täällä kuvioiden ratsastamisesta ja siitä miten paljon olen oppinut rakastamaan niitä. Valmiiksi päätetty selkeä kuvio, jota ratsastan helpottaa elämää niin paljon. Pääsee keskittymään hevoseen paljon paremmin, kun tietää selvät reitit joita pitää ratsastaa. Kuvioon voi aina lisätä sitä, mitä tarvitsee : ristipistoa alta juokseville, tempon muunteluita terävyyttä tarvitsevalle... Ihan mitä vaan.  Ratsastin itse tällaista kuviota tänään:

Ratsastussuunta oikea kierros.
1) ylitä puomi suoralla hevosella ravissa. Puomin jälkeen pohkeenväistö uralle.
2) uralle tultua (laukka)voltti oikealle puomin yli, voltin loppuessa taas raviin
3)pohkeen väistöä uran sisäpuolelle reilusti
4) laukkavoltti vasemmalle ja voltin loppuessa raviin
-uudestaan ja uudestaam:) -

Eli tavoitteena oli vain kropasta läpirento heppa, oma istunta jämpti, mutta rento. (videosta näätte kuinka mun pää hytkyy ravin tahdissa... taisin mennä vähän liiasti sisälle siihen rentouteen haha). Videossa on ihan hyviä pätkiä, oon onnellinen että laukannostot painolla on kehittyneet tosi paljon!! :)

 

-Renja

Kevään ekat maastikset

Heissan!

Käytiin eilen Ypäjällä kevään ensimmäisissä maastoeste harkoissa. Tallille mentäessä aurinko paistoi jo ihan selvältä taivaalta ja lämpömittari näytti +12 astetta. Jo siinä vaiheessa olin ihan varma, että päivästä tulisi tosi hyvä :) 

Heoset harjattua ja hokitettua ja kamat pakattua startattiin auton nokka kohti Kari Haimin valmennuksia. Odotin tätä todella innolla, sillä en ollut ennen käynyt Haimin valmennuksessa. Matka sujui hyvin ja perille päästyä heitettiin Lillile kamat selkään ja lähdettiin Derby-kentän päähän verryttelemään.  

Ypäjällä oli valjakkoajo-kilpailut, joten ympärillä suhasi jonkun verran ihmisiä ja kuulutus raikasi kovaan ääneen. Tää oli mielestäni tosi hyvä, sillä näin miten lilli reagoi tollasiin tilanteisiin ja kuinka paljon ylipäätänsä jännittyy uudessa paikassa.

 Alkuverryttely oli aika jännittynyttä menoa, mutta koitin ite pysyä rentona ja vaan ratsastaa välittämättä ympärillä tapahtuvasta. Alkuverkan jälkeen alettiin hyppäämään, enkä voinut kuin hymyillä. Lilli keskitty esteisiin ihan 100% ja imi tosi hyvin ja rohkeesti kaikille esteille. Lilli oli tosi suoraviivainen, ei katsonut tai kysynyt mitään ja melkein häkellyin siitä, kuinka se nautti hyppäämisestä. Aivan ihanaa!! Aloitettiin ihan pienistä esteistä ja hypättiin vaativaan asti. Portaat, vesi, alas ja ylöshypyt, kaikki ohjekirjan mukaan. Olin tyytyväinen mun omaan ratsastukseen lukuunottamatta yhtä sisäohjasta vetoa, jonka seurauksena mentiin kerran ohi. Videossa ei näy, mutta tultiin ohimenon jälkeen uudestaan ja sillä kertaa ratsastin paremmin :D Haimi oli Lilliin tosi tyytyväinen ja totesi mun kanssa, että tällaista hevosta on tosi kiva viedä eteenpäin. 

Pahoittelen, toi video on ihan mössöä.. Meni ikuisuus saada se ladattua edes noin!

Loppuverryttelyn jälkeen menin autolle vaihtamaan kamat Leevin päälle ja suuntasin verryttelemään sitä. Leevi ei ollut moksiskaan ympärillä tapahtuvasta. Se oli ihan villi tajutessaan, mitä ollaan tekemässä. Alkulaukatessa se haki jokaista estettä ja odotti kiihkeästi milloin ohjaan sen ekalle hypylle. Haimi nauroi ja sanoi, että kenttähevosen tunnistaa tosta ilmeestä :D Leevin kanssa tehtiin samoja juttuja mitä lillillä. Se meni tosi hyvin myös, ei mitään onglemia missään. Omaa istuntaa korjattiin enemmän, käsiä kannetummaksi ja rennommaksi. Äiti ei saanut Leevistä videota, mutta pari kuvaa kyllä.

Kotiin tultua irrotin hokit, annoin mössöt ja kylmäsin jalat 25min. Harjattiin ja hierottiin molemmat hevoset läpi ja sitten päivä olikin pulkassa.Viikon päästä menään Niinisaloon treenailemaan. On tää vaan paras laji ikinä!!

- Renja

Tiistain estehyppelöt

Mooi kaikki!

Tänään oli estehyppely päivä ulkona ihanassa auringon paisteessa molemmilla hevosilla. Menin tallille jo ennen koulua ja päivän aloitus oli kyllä mitä parhain. Meillä oli kentällä valmiiksi jo rata, jota hyppäsin Leevillä Minnan tunnilla ja Lillillä itekseni sitä ennen.
En tykkää hyppää yksin ilman valvovaa silmää, pieniä esteitä joo, mutta en jotenkin koe oloa turvalliseksi, jos alan hyppäämään itekseni kisakorkeuksissa olevaa rataa (120cm).

Lillillä tein kuitenkin itekseni, 80cm esterataa ja oli niiin kivaa! Mun on ollut niin tosi vaikeeta mukautua sen hyppyyn, koska se hyppää oikeasti selän läpi pyöreesti (toisin kuin leevi, jonka tekniikka on välillä niin omaperäinen heh...). Nyt kuitenkin onnistuin!!  Kaikki erikoisesteet välillä vähän kaukaa vähän läheltä mut mitään kysymyksiä ei tullut. Päivä päivältä tajuan paremmin, kjinka ihana hevonen se onkaan... Niin ihanaa :)

Leevillä olin tunnilla. Aloitettiin hyppäämällä pieniä esteitä kaarrellen. Lopuksi hyppäsin 105-115 radan. Perus kaarteita ja linjoja. 21,5m väli hyvällä viidellä laukalla. Se tuli sarjan jälkeen, mikä lisäsi vaikeutta. Sarja heittää aika paljon kaarteelta, joten siinä pitää olla jo ekassa askeleessa mukana ratsastamassa askeleita. 28m oli aika hyvä 7 laukkaa ja 26m tulin 6 laukalla.

 Tässä on siis ollut about 2kk hyppytaukoa ja sen kyllä huomasi omasta ratsastuksesta. Se fiilispohjanen reaktio oli välillä kateissa ja ratalaukan löytyminen oli alkuun vähän hakusessa. Loppua kohden parani ja hyppäsin radan hymyillen kuin hangon keksi :)

Kiva huomata, että polvi kestää jo kahden hevosen hyppäämisen yhteen päivään. Rupeaa kisafiilikset oleen jo sen verran tapissa, että pakko päästä starttaamaan!

 

 

 

tosta ei kyllä hirveesti sa selvää,, mut idean tajuaa toivottavasti! :D

 Ihana Emmmi ehti napppaamaan pari kuvaa Leevistä ihan tunnin päätteksi:

 

Teen seuraavaksi postauksia mm. mun tulevan kauden kisakalenterista ja letityksestä! Stay tuned !

-Renja xx

Henkistä valmennusta

Moikka kaikki!


Self-trust is the first secret of success

Tykkään katsoa urheilua televisiosta. Viime vuonna satuin katsomaan jotain pikajuoksun finaalia. Kaikki urheilijat olivat ihan tikissä, tuhansia ja tuhansia treenitunteja, terveellistä ruokavaliota ja riittävää unta jokaisen matkalla kisakentälle tuohon finaaliin. Kuitenkin urheilijoiden kasvoista saattoi nähdä niin erilaisia tunnetiloja. Osa oli selvästi stressaantuneita, osa varman ja keskittyneen näköisiä, osa taas letkeitä ja yleisön kanssa rennosti vuorovaikutuksessa. Mietin ennen lähtöpamausta, että mitenköhän nuo eri tunnetilat ja valmiudet näkyy maaliviivalla.
Kuten arvata saattaa- stressaantuneet ja epävarmat mokasivat  ja varmat ja letkeät suoriutuivat hyvin tai tekivät uudet ennätykset.

Pelkkä fyysinen treenaaminen ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen ei siis riitä huippusuoritukseen. Henkinen valmennus, joka kehittää mm. itsetuntoa, mieltä ja tunnetiloja on olennainen osa kilpaurheilijan elämää. Sillä starttiviivalla jokainen urheilija on fyysisesti huippukunnossa. Se, mitä  pään sisällä tapahtuu ja miten urheilija on valmistanut itsensä starttiin on yksi niistä asioista, joka vaikuttaa siihen, kuka onnistuu tekemään parhaan suorituksen!

Mun ensikosketus henkiseen valmentautumiseen tapahtui Peuramaalla, kun ihana Katri Syvärinen tuli pitämään yksityisiä valmennustunteja. Sain Katrilta apuvälineet, joita käytän nykyään aina ennen starttia. Mielikuvaharjoittelut ovat yksi tärkeimmistä rutiineistani ennen radalle menemistä. Se on helppoa ja jokainen voi tehdä sitä.

Ennen selkään nousua menen johonkin rauhalliseen paikkaan ja hengitän syvään. Käyn radan läpi päässäni niin, että ratsastan jokaisen askeleen. Mielikuvaharjoittelussa kuvittelen ratsastavani niin hyvin kuin pystyn, ja mietin miltä se onnistumisen fiilis tuntuu mun mielessä ja kropassa.  Haen sen varman fiiliksen, että osaan kaikki ne asiat ja haluan mennä näyttämään osaamisen kaikille! Sitten, kun menen sinne radalle oikeasti, niin olo tuntuu paljon varmemmalta. Suosittelen lämpimästi kaikille. Tällainen "oma hetki " ennen starttia voi tehdä oikeasti ihmeitä.

Mielikuvaharjoittelun lisäksi henkinen valmennus on kehittänyt mun itsetuntoa. En tiedä teistä, mutta itse ajattelen usein kisoissa olevani jotenkin todella pieni ja huono kaikessa. Tuntuu, että kaikki tuijottaa ja näkee kaikki virheet, ihan kuin ne skannaisi sut läpi ja bongaisi kaikki ne jutut mitä et osaa. Olen vihdoin ja viimein tajunnut , että tällainen ajatteleminen on niin turhaa ja lannistavaa!! Oikeasti, kukaan meistä ei ole täydellinen. Kaikki tekee virheitä, kaikki me opetellaan ja tehdään oman suunnitelman mukaan. Oon vihdoin ja viimeinen oppinut, että oikeesti jokaisen siellä aidalla seisovan ihmisen mielipide ei suoraan sanottuna tarvitse  kiinnosta mua. Nykyään keskityn vain omaan tekemiseen ja jätän muiden mielipiteet omaan arvoon. Henkinen valmennus on saanut mut tajuamaan, että kilpailuissa menen näyttämään sen mitä osaan ja sen kaiken mitä ollaan harjoiteltu. Nykyään ennemminkin mietin, että vitsit mun hevonen on hieno! Me vedetään tää niin hyin! Se, että uskoo itseensä on aika isossa osassa onnistumista. Niin treenissä, kuin kilpailussa.

Nyt olen alkanut käymään Kirkkonummella Anna Andersenin henkisessä valmennuksessa. Haluan kehittyä siinä niin hyväksi, etten joudu olemaan kisoissa se, joka epäonnistuu sen takia, että pää ei kestänyt paineita.



xx Renja