Viime viikko suhahti ohi tosi nopeasti. Pidin kokonaiset neljä päivää vapaata kaikesta treenaamisesta wanhojen tanssien yhteydessä. Oli niin ihanat päivät ja lepokin taisi olla tarpeen.
Sain tänään sattumalta yhden kaverin ottamaan muutaman kuvan, kun tein Leevillä koulua. Teemana oli "älä juokse alta pois, vaan tule rennoksi ja odota mua". Siis niin pirun vaikeeta ton hevosen kanssa! Leevin ratsastaminen saattaa ehkä vaikuttaa tosi helpolta, mut oikeesti, sen ratsastaminen on niin fyysistä! Jokainen askel pitää oikeasti ratsastaa kaikella keskittymisellä. Heti jos unohdun edelliseen askeleeseen, enkä ole vatsalihaksilla tekemässä seuraavaa askelta, rentous katoaa ja se lähtee alta pois. Tuttu tilanne jollekkin? Turhauttavaa, kun ei voi jäädä keikkumaan ja nautiskelemaan :D
Eilen painittiin jonkin aikaa, mutta tunnin ristipistoväistöjen jälkeen aloin vihdoin saada Leeviä ottamaan mua kyytiin ja apuja läpi -oikeasti. Tänään tein samoja juttuja. Alkuun väistöjä, avoja, sulkuja, kaikkia uusia kuvioita, joita se ei tiedä. Uusien ja tosi outojenkin kuvioiden ratsastamisella saan sen huomion, kun se ei osaa arvata minne pinkoa seuraavaksi.
Ravissa ja laukassa tein ympyrän suurennoksia ja pienennöksiä väistöillä. Laukassa muutama laukkapiruetin alku. Lopuksi ratsastin pieniä vivahteita ravista ulos. Kulmat rennossa ravissa ja kaksi-kolme askelta kulmasta ulos ratsastaen omilla vatsalihaksilla vähän nopeammin. Sitten taas takaisin ja seuraavassa kulmassa uudestaan. Kaikista vaikeinta tässä on tehdä tämä kaikki läpirennolla hevosella. En voi sanoa, että onnistuin täydellisesti, mutta kova yritys oli. Muutama askel kuitenkin, siitähän se lähtee, eikö niin ?
Lillin kanssa ei sitten mennytkään ihan niin kuin suunnittelin. Ehdin tehdä alku ravit ja laukat, kunnes se pelästyi jotain ja lähti pukkirodeota ympäri. Jonkun aikaa siellä kestin, mutta alashan sieltä tultiin. No, ei siinä mitään, tippuminen ei ole big deal, mutta mun polvi. Se otti aika pahasti iskua, enkä enää sen kanssa lähtenyt riskeeraamaan ja nousemaan selkään. Ärsyttää, tollaisissa tilanteissa pitäs päästä selkään edes kävelemään tilanne pois. Mut minkäs teet, kun et voi varata painoa toiselle jalalle. ÄH!! Sormet ristissä, että saan (hevosilta opitulla) kylmäys hoidoilla tän polvivaivan poistettua ja mahdollisimman nopeasti takasin selkään oppimaan. Polvivammoihin ei olisi nyt aikaa, kun kausi lähenee nurkan takana...
-Renja xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti